Mitä toi FCF tarkottaa?
HISTORIA
1984
Tokihan futista oli pelattu ja seurattu jo kymmenkunta vuotta, mut siitähän se Suomen kannattaminen sitte varsinaisesti lähti, ku 16-17 vuotiaina painettiin 1984 stadista junalla Poriin kattoo Suomen MM-karsinta-avausta Pohjois-Irlantia (dejavu 😀) vastaan. Fikkaan jäi kolme pojoo, hieno junamatka pirkkujen kanssa ja Palloliiton Satakunnan piirin todistus värikkäimmästä kannattajaryhmästä! Semmosii ei vissii nykyään enää jaeta…
Mexicon kisat jäi kuitenki lopulta parin pinnan päähän haaveeks, vaikka karsinnoissa Turkki kaatu pari kertaa ja Jallun tyylikkäällä sijotuksella enkutki jäi stadikalla tasurii. Ei muuta, ku Mexicon korvas intti ja kasva mieheks.
80-luvun loppu toi ikimuistosia hetkiä, kuten Kuuselan Tsekkoslovakia-voitto ja kesän -89 pilannut viime hetkien kotitappio mestari-holskeille täydel stadikal, tosin kai sillonki 45 tuhatta oli kattomassa enemmän niit holskei, ku härmää. Kai ne hetket sitte kasvatti jotain sisällä, sitä jotain, mikä tavallaa tunnistettii, mut mitä jotenki Suomes ei kuitenkaa maajengin ympärillä futiksessa ollu.
SYNTY
1992
EM-92 pelattii Ruotsissa ja paljo sen kutsuvampaa huutoo ei ois voinu olla; Me mennään Ruotsiin, Me mennään EM:iin, Me mennään Ruotsiin, Me ei mennä ämmiin … ainaki omast mielest ne oli ekoi chanttei, ku rallateltii parin jampan voimin karsintojen avaukses Portugalii vastaa maajengille! Tietty aina toimivien Suomi, Suomi -huutojen rinnalla.
Sillon skabat pelattii 8 joukkueen voimin. No, Suomihan ei ollu kisoissa. Mut ei siellä ollu Neuvostoliittokaa, vaan IVY eikä Jugoslavia, vaan lomalta korvaamaa hälytetty Tanska. Maailmassa mylläs. Sillonki. Me oltii. Ja päästiin Jugo-mazin lipuilla kattomaan Ranska-Tanska Malmössä, Köpiksen kyljessä. Päästii kokemaan Tanskan ja Hollannin kannattajien ilosta älämölöö ja Englannin ja Ruotsin kannattajien ylitsepursuavaa miesenergiaa. Taas jäi jälki.
Mut pakitetaan pari kuukautta taaksepäin.
Karsinnat vuoden -94 kisoihin jenkkeihin oli alkanu jo ennen EM-kisoja toukokuussa hirveellä pettymyksellä 0-3 himassa Bulgarialle. Mut eipä mitää, seuraavaks odottais syyskuussa helmi, himamatsi Ruotsia vastaan stadikalla. Nyt ois se paikka, et kerätää kaikki Suomen taakse suureen futisjuhlaan ja pannaa isot bakkanaalit pystyy!
Me saatiin keväällä buukattua tapaaminen Palloliittoon isojen pomojen Alajan ja Ismailin pakeille, tarkotus oli saada Palloliiton johto mukaan hommaan ja mielessä oli jo myös kesä -93, ku stadikka ois rempassa ja karsintamatseja pelattais muualla, ku stadikalla. Et Palloliitto vois alkaa järkkää kuljetuksia kaupunkien välillä, et saatais jengii kunnolla messii joka puolelta.
No ei ollu aika kypsä viel -90 luvun alussa Palloliiton mukaan lähtemiselle Suomen taakse. Saatii me roppakaupalla kannustavia sanoja, selkää taputusta, zemppiläppää, kahvii ja pullaa … ja helvetinmoiset pinot tulevien vastustajien, kisoihin valmistautuvan Englannin ja karsintavastustaja Ruotsin, kärkipelaajien, Gascoignen ja Limparin tarroja jaettavaks kaikille tutuille ja tuntemattomille, noin niinku markkinointijuttuna. Ei saatana oo totta, mut oli. No ei maistunu meille, tarrat on edelleen tallessa muistona menneistä.
Eli ite oli toimittava.
Asioiden viestiminen ja lippukauppa siihen aikaan oli vähä erilaista. Väsättii tusseilla juliste Ruotsi-matsista Makkaratalon Lippupalveluu, sinne kaikkien muiden tapahtumailmotusjulisteiden jatkoks kehyksii, et kaikki tiettyy katsomoo Pohjoiskaarteesee.
Ja saatii jotain ilmasii viestejä johonki lehtii ja toki ”paa sana kiertämään” -rummulla. Jotenki kuvaavaa kuitenki silloseen ajan henkeen oli se, et Veikkaaja, joka nyt oli oikeestaan ainoo suomalainen futiksesta säännöllisesti uutisoiva julkasu, järjesti just samaan aikaan Suomi-Ruotsi matsin kanssa lukijamatkan Ruotsiin. Voi sylvi…
No eihän sinne katsomoon kauheen montaa vierasta naamaa tullu, jokaista uutta tuttuu kovasti arvostettii, ja ei tietenkää lannistuttu taas vääryydellä ja maksetulla pilkulla hävitystä matsista. Eikä siitä, et pari seuraavaaki karsintamatsii tuli tukkaa, päästii paineettomas tilas kevätkesään -93.
Niinku ehkä tästä tarinan persoonapronominista, me, voi päätellä, koko tää touhu perustu pitkälle muutamien kavereiden ja samanhenkisten vesseleiden innokkuuteen. Missään vaiheessa ei oltu mitään virallista perustamassa, eikä nimiä listoihin keräämässä. Oikeestaan se oli yks iso juttu, mitä ei yhtään haluttu, nimiä mihinkää. Me haluttii semmosii tyyppei vaa messii, jotka jako samat sinivalkoset futisarvot.
1993, SE VUOSI
Mut sit, ku stadikka meni remppaan ja matsit pelattiin stadin ulkopuolella -93 ja jollain fiksulla tyylillä peleihin piti päästä, ja ku liitosta ei apuja saatu, ni alettii esittäytymään jonkinlaisena yhteisönä. Varmaks en muista, miten ja millon toi FCF mukaan tuli, ehkä jo vuotta aiemmin, mut se oli kuitenki ihan ookoo termi, ku me pari pääsählääjää alettii kuljetuksia matseihin miettii. Aina diplomaattinen Reseledaremme onnistu vakuuttaa jonku bussifirman, et on ihan hyvä idis, et ajavat meidät ja mahdollisimman monta muuta toukokuiseen Turkuun rakentamaan Suomi-futiksen uutta tulemista karvaiden karsintatappioiden jälkeen. Ja taas rummut soimaan ja ilmaisilmotuksia johonki. Ja kas kummaa, saatii niin paljo jengii haalittuu dösää, kaikenlaista porukkaa, et jollain viidentoista markan kolehdilla tuli bussi maksettuu ja rahaa viel jäiki joku kymppi seuraaviin koitoksiin.
Ja matsiki meni voittosasti, SUOMI! Turussa vaa vissii alihankkijat oli kusettanu ja tehny päätykatsomon verkkoaidan purkkavirityksellä, koskapa Suomen tehdessä maalin, aitaa ei sitte enää ollukkaa. Tai nostettii me se takas pystyy, eihän me sitä tahallaa oltu kaadettu. Onnex ketää ei sattunu moisen rakennusvirheen seurauksena, jollain tais joku pala juoksurataa jäädä hampaanvälii, se saatii huuhdeltuu omilla pois. Vaik turvazekkaukset oli jo 80-luvust hitusen kiristyny, ni ei se sisäänpääsy mikää lentokenttä ollu.
Ja sitä seuraavaa koitostahan ei tarvinu kauaa oottaa, ku kuukauden päästä kutsu jo Lahti. Ja miksipäs ei samaa toimivaa käytäntöä siis ois jatkettu, samalla kaavalla, meijän oma perse vakuutena, hyväkäytöksiset Suomi-kannattajat uudelleen kyytiin. Taas oli dösällinen porukkaa messis, suurinta osaa noistakaan kanssamatkustajista ei ikinä enää nähty, mut ei sen niin välii, kaikki oli iästä ja sukupuolesta riippumatta vähä niinku away-hengessä Suomee tukemassa. Lahdesta ei tullu, ku pinna, kiljutonkkaki katos parempii suihin puskasta, mut plussax voidaan laskee seki, et kaikki saatii kuitenki dösällä takas stadii, vika nouto tehtii putkasta, kaverii ei jätetty.
Ja ku vauhtii oli päästy, ni antaa mennä vaa! Rotsi oli onnistumisten jälkee niin levällää, et syksyllä ei enää dösä riittäny, sit lähettii VR:llä Tampereelle. Reseledare sai hommattuu, ei nyt ihan koko vaunuu, mut ei siellä kyllä hetken päästä muita ollu, ni ainaki puolikkaan, FCF:lle, joka VR:n suussa oli ilosesti taipunu jokninlaisex stand up komiikka -laumax, ehkä Suomen ekax semmosex, Fun Club Finlandix. Sehän sopi, kyl meil kiitettävän kivaa yhteishengen nostatusta oli. Henkilökuntaa en muista paljo nähneeni, ainakaa takas tullessa, toivottavasti neki nautti. Eikä osattu ees itkee, vaik Ranska vei pojot, päästii me kuitenki Ratinalla Palloliiton turvallisuuspäällikkö Kyöstin kotivideoo ja -albumii, ja se jos mikä riemastutti!
Onnistuneen kesän jälkee ja ku reissuista oli oikeesti jääny parikymppii mustaa vikalle riville, päätettii suunnistaa Palahallii ja ostaa koko rahalla kangasta isomman banderollin tekemiseks. Mut mitä siihen pantas? Jonkinlaisten turhien säätöyritysten jälkee todettii, et kyl toi FCF on tarpeeks yksinkertanen meille. Ja siitä hyvä, et kukaa ei tienny, mitä se meinaa. Tai siis meinaa just sitä, mitä kukaki haluu sen meinaavan. Apujoukot tikkas maha pystyssä kirjaimet kohallee ja siinä se sitte oli, FCF oli nyt sitte isosti ulospäinki olemassa, ku se meijän pienen yksiön kokoses lipus seiso! Hakkaa päälle!
Tampereen jälkee oli muuten viel pari vierasmatsii jäljellä, eka niistä Ruotsii vastaa. Ei sitä näkyny telkkarista, mut radiosta tulis suorana. Siispä huigee idis, kerätään taas jengii kasaan ja mennään Eltsun katsomoo lokakuiselle pussikaljalle kuuntelee matsi radiosta! Oltas sentää legendaarises mestas ihan stadikan katvees. Tuskin selvii ikinä, mitä muuta tärkeetä tekemistä kaikilla just sillon oli, ku meitä oli sitte neljä paikalla todistamassa Suomen hienoo taisteluu, mut karvasta 2-3 tappioo sveduille. Mut vieläki toi mahtava suunnitelma tuntuu älyttömän hienolta, mennä Eltsun katsomoo kuuntelee radiost matsii 😂!
Litti muuten teki byyrin tossa matsissa, ei eka maajengissä, mut ei niitä vielä montaa ollu. Ai miten Litti liittyy tähän juttuu? No palataan siihen tuol ens vuosituhannen alussa.
Noihin aikoihin alko sit tavallaa myös uus aika himamatsien suhteen; himamatseihin mentii aina Mäntymäen kautta. Lakana levällee rinteesee ja kaikki tutut ja tulevat tutut ties, missä viimeistää tavataa muutama tunti ennen matsii. Siitä tuli meijän kohtaamispaikka vuosiks, nyt, ku miettii noita matseja, ni niitä kuuluisia poikkeuksia lukuunottamatta jopa pariks vuosikymmeneks, ainaki FCF:n 20-vuotisjuhlii 2013 siel viel vastaanotettii ennen madee Belarussii vastaa. (ao foton vuodest ei tarkkaa tietoo, mut hyvä arvaus, vuosituhannen vaihde plus miinus jotain, ni ei mee ainakaa pahasti pielee)
Yks sääntö kyl oli, FCF:n banderollin päälle ei saanu kengät jalassa astuu, kengät veks tai jalat ulkopuolella, muuten sen päällä sai picnicata oman maun mukaa (ttu, ku tarkemmin kattoo, ni pari rebelii on tos stiflat klabeis 😜). Ja kyllähän siinä aika helvetin monta tuntii ennen matsei tuli moikkia ja huikkia heiteltyy. Ja stadikan päätyki muuttu siinä vaiheessa käytännöllisesti etelää.
1994-96
Seuraavat karsinnat Enkkuihin kiinnosti tietty ihan himmeesti, ja ku lohkoki oli ihan passeli, ni rinta oli rottingilla. Mut vituikshan seki sitte meni. 0-6 himas sloboille on ehkä karuin stadikkakokemus ever. Kuitenki, pirunsaarille lähettii toki nautiskelee ja skaboissa -96 oli ihan eri fiilis pörrää ulkopuolisena hörhönä härmästä, ku kaikki ties Litin. Ja holskit tarjos bisset, vaik ois ollu minkä jengin puolella niiden kotimaan sarjoissa 🍺. Jari.
1996-97
Karsinnat Ranskaan -98 alko surkeesti, käänty huigeeks odotukseks ja päätty lokakuussa -97 stadikalla mielettömän fiiliksen jälkee vapaasee pudotuksee kuusenkärjestä metrin katajan syvimmän juuren alle. Hiljasuus oli totaalinen. Kaikki tietää.
Kova oli kuitenki meno FCF:n leirissä viel kuvanottovaiheessa, joku pyroharrastaja sai siinäki kelis tulen aikaseks, ehkä se oli se sisänen palo…
Mut FCF:lle ne karsinnat oli hyppy ulkomaille. Vappua -97 vietettii jo puolta vuotta aikasemmin sovitusti Oslossa! Norja tais olla kolmosena rankingissä, mut me ei pelätty; maksettii kolasta kakskymppii ja bissestä viiskymppii, vallattii rannat, kadut, metrot ja Holmenkollen (no ei nyt sitä) ja haettii tasuripojo!
Ja meit oli iso FCF-kööri, seittemän ilman yhtä, magnificent seven without one.
Ja pari jotain härmäläist opiskelijaa, jotka budjas Oslossa.
Herrasmiesmäisestä käyttäytymisestä huolimatta, samas hotlas bunkannu tarkkailija Julle K. anto virheen, vieläkään ei tajuta syytä, eikä oo kättä nostettu. Those were the days!
NYKYAIKA, 1999-
Siitä sitte innostuttii matkailuu niin kovin, et päätös oli yksmielinen, FCF järkkää aina kevätretken. Siis aina joka toinen vuos, skabatki on vaa joka toinen vuos, ni ei joka vuos voi lähtee kevätretkelle, eiks ni?
1999 keväällä pari voittoo fikassa, viimesimpänä huigee 1-3 Turkissa, lähettii käymää oikeutta Nürnbergii: tuomio oli tyly. Plussalle matkasta jäi ymmärrys siitä, et saksalainenkaan ei oo kone; saksalaisella saunalla, kuupalla ja dösäkuskillakin on tunteet ja ne voi mennä rikki, poppoppop poing, poing ja kyttäsaattuees stadikalle! Nii-i, härmäläisii kannattajii oli sen verran paljo messis, et meille järkättii oikee kuljetus, ettei kukaa eksy. Ekalta schumilta tosin palo päreet ”if you hate the fucking germans” -hoilotuksee sen verran, et se stoppas dösän johonki autobahnan vartee, ja lähti menee. Onnex saatii tilalle vähä ilosempi janteri, ja matka jatku. Johonki hemmetin mettänreunaa, mis oli taas kybelit vastas. Mut päästii sit kuitenki jotain polkuu pitkin siit stadikalle, joo.
Sakuis oli vissii jo 200 suomalaista, varmaa 160 työkykyhyvinvointikatkarapu-reissul, mut kuitenki. Jotain enemmän orastavaa kannattamises oli kuitenki jo olemassa, uusia huigeita ystävyyssuhteita luotiin ja uutta nuorta verta sisäänajettii.
Nii, lupasin tuolla aiemmin palata Litin maalii sveduja vastaa, siihen radiobyyrii siel Eltsun katsomossa -93. Ku kaikki oli viel alussa. Miten Litti kaikkeen liitty jo sillon? No lyhykäisyydessään siten, et mikä meiltä, FCF:ltä ei Palloliiton kanssa onnistunu -92, ni kymmentä vuotta myöhemmin maaperä oli eri planeetalta SMJK:n syntyaikoina. 90-luku muutti totaalisesti kaiken suomalaisessa futisajattelussa, niinku toki muutti kännyköineen ja interwebbeineen kaiken muunki. Ottamatta mitään pois keneltäkään hienolta pelaajalta tai koutsilta ennen sitä. Yhtäkkii meil oli maailman parhaan seurajoukkueen tärkein pelaaja sinivalkosissa. Ja Mänty ja Yle oli hereillä oikeeseen aikaan ja hommas champparin Ylelle kaiken kansan kateltavaks, just, ku Litti räjäytti pankin. Jos joku ois väittäny vielä -92, et Ajaxin ja Liverpoolin kapteenit on muutaman vuoden päästä suomalaisia, ni se ois viety arveluttavana henkilönä piikille, mut niin siinä vaan kävi. Mehän alan miehinä oltiin toki nähty tuleva jo aiemmin ja -92 kisoissa tiedettiin ilmottaa holskeille, et meilt on semmonen Jari tulossa, stay tuned. Ja ku Klubi sitte viel hommas ittesä champparii -98, ja stadikka raikas hymnii, ni olihan se aikamoista. Seuraavalle vuosituhannelle lähettiin ehkä kaikkien aikojen Suomi-jengillä, siinä tallattii suohon Belgiat, Kreikat, Portugalit murskalukemin, eikä ees sakut pystyny Suomee sillon riivaa, huhhuh!
Seuraava kevätretki Enkkuihin 2001 oliki siis sit jo megaluokan juttu, ei toki FCF:n ansioista, mut vieraskannattajien määrää miettien, meitähän oli siel siihen aikaan ajateltuna älytön määrä, tonni tai jotain yliki. Ja oikee FIN polliisimesu, Reijo, heitetty paikalle johtamaa Liverpoolin kehnoiks todettui kyitä aina arvaamattomii härmäläisii huleja vastaa, sillee!
Falleraa ja mahtava meno, kunnes tuli nassuu. Mut olihan tää meiningin kannalta käänteentekevä juttu, ja varmaan iso noja myös sille, et Suomeen saatiin virallinen kannattajayhdistys SMJK, näin uskosin.
Reissu oli kans siinä mielessä poikkeuksellinen, et meijän paluulento Maunosta oli ylibuukattu, eikä päästy siis suunnitellusti himaa. Eikä ne halunnu pitää meit siel kentällä venttailee (miksköhän 🤔), ni SAS lennätti meijät yöks Osloo, hotla ja iltapala free of charge, ja sieltä seuraavana aamuna Seutulaa. Korvauksena ne anto viel 400 dollarii tai 800 dollarin voucherin SAS:lle (vai olikohan 200 ja 400?). Tän seurauksena tält reissult tultii rikkaampina himaa, ku sinne oli lähetty, that’s business, mate!
Mut one and only FCF jatko kevätretkiään 2003 Palermoon. Peli kestää kax tuntii, mut matka tonteille oli pitkä ja kivinen tie. Kolmen lennon, parin tunnin dösämatkan, ja helvetin monen tyhjän sambuca sun muun pullon jälkee, oli mahtavaa tutustuu paikallisee tori- ja markkinamenoo Papan flowerpower-hengessä.
All you need is love! 💐
Matsistahan ei paljo kerrottavaa jääny, ei Suomel ollu mitää palaa. Mut pikku kiva yksityiskohta Palermon stadikast jäi mielee. Bisseehän ei stadikalla myyty, mut eipä hätää, paikalliset markkinamiehet parkkeeras autonsa verkkoaitoja vasten ja toisesta reijästä meni euro ulos ja toisesta juoma sisää. Jotta business toimis hallitusti, ni tietty karabinieeripartio vahti vieressä, et kauppa käy sujuvasti! Grazie mille!
Ku vielä matsin jälkee kerran jo ovensa sulkenu ristorante suostu avaa ovensa uudellee meitä varten ja saatii kunnon mätöt ja poreet pöytää, ni oikeesti ei ollu grande problemoja, vaik suomalaisii tottumaton henkilökunta Papaa semmoseks pöntöllä erehty virheellisesti luulee 😂!
Tähän kevääseen liittyy myös semmonen hauska erikoisuus, et Palermon jälkee päästii kotikentälle treenimatsii hakee taas omaa peliä 👊. Kotikenttä ei ollu stadikka, vaan FCF suuntas paikallisjunalla Vantaalle, Myrtsii muistaakseni, vastassa Islanti ja pelipäivä vappuaatto 30.4 😀! Lisää tätä, varma 3-0!
Ja seuraava himamatsi kesäkuussa oli sit taas karsintaa ja vastassa stadikal oikee kaks maata, ku ei ne yksin uskaltanu tulla, Serbia ja Montenegro, mut hieno revanssi haettii edellisen syksyn todelliselle vääryystappiolle Jugoslavialle. Joo-o, totta, et pelattiin eri nimee vastaa himassa, ku vieraissa, mut vapun oma treenattu peli kuitenki toistettii, 3-0, yhteismaalit Suomelle 3-2, ei auttanu jugojen kikkailut sillon, ei!
Ei voi hirveyksiä panna järjestyksee, mut Teplice 2005 oli kyl ihan hemmetin järkyttävän kauhee loppu; ei ehtiny viel lopettaa sitä kiroomista, ku Shefki ei saanu puskuu lopussa sisää, ku kymmenen sekkaa myöhemmin helähti omissa ja game over. Onnex kuitenki tsekit ymmärsi lohduttaa Prahaan palaavii matkamiehii; motaril oli sattunu joku paha mälli ja kaikki seiso pitkää jumissa, mut ystävälliset tsekit kaivo auton takakontist luumuviinat ja ei päässy laskis yllättää odotellessa matkan jatkumista 🍸!
FCF:n 2007 kevätretki Azerbaidzanii päätettii siirtää syksyn ratkasumatseihin, ku karsinnat oli lähteny syksyllä 2006 huigeesti liikkeelle. No se Aze-mazi meni huonosti ja eka himamatsiki kesällä hävittii, mut sitte Belgia-matsin ja Bubin-ilmestymisen siivittäminä Suomi lähti taas uuteen nousuun. Lopuks tilanne oli se, et marraskuises Portossa, missä muuten tuntu, et koko Atlantti oli kääntyny Porton päälle, vodaa tuli saletisti kymmenen kertaa enemmän, ku lokakuussa -97 stadikalla, maalin voitto ois riittäny skaboihin seuraavaks kesäks. Peli oli molemmin puolin ihan toivotonta, mut jollain vesiliirtopompullahan se byyri ois voinu tulla, mut ei tullu silläkään kertaa. Ja ku Puola hoiti oman matsinsa, ni taas jäi skabat unelmaks. Hienot karsinnat, 14 matsis Suomi päästi 7 byyrii, lohkos oli kuitenki kolmen entisen neuvostoliittolaisen lisäx Puola, Serbia, Portugali ja Belgia.
Se oli muistaakseni Lissabonis, ku tsittailtii jossain kauppakeskukses, meit tais olla siin vissii kuus jäbää, Suomi-paidat päällä ja jotain ihan parasta läppää heiteltii ja räkätettiin. Eri syistä, kaikki sattu olee tukattomii, ainaki just sillon. Naapuripenkil istu vanhempi paikallinen pariskunta, jotka tovin meit seurailtuaa, kysy, onks kaikki suomalaiset kaljuja. Oli hienoo päästä lisäämään heidän tietämystä North Boyseistä, joka muuten oli jossain vaiheessa myös pöydällä FCF:n nimeks, et ei, kyl härmässä on myös tukkasii poikii 😀!
Täst Portugalin matkasta vois mainita yleisesti sen, et vaik SMJK oli tietty ollu jo muutaman vuoden toiminnassa, ni ekan kerran noteerattii isommin SMJK:n olemassaolo. Oi Suomi On raiku kujilla, ku satuttii majailee aika samoil kulmil ennen madee.
… jatkoo tarinoille ja lisää fotoja
… ja hetkiä, joita ei tähän hätää tullu mainittuu ollenkaa
… ja varsinki lisää rivien välii tonne alkuu, sehän täs on kaikkein hienointa toi eka reilut kymmenen vuotta
.
.
.
Tämmöstä läppää. Kaikki ei varmaa menny ihan just noin, mut eihän tää mikää valaehtonen tarina ookkaa. Jotku yksityiskohdat joku varmaa muistaa eri lailla, mut isoo kuvaa, isolla pensselillähän täs vedellää. Kaikki jengin näkövinkkelit ja muistikuvat ja fotot on tervetulleita lisii tähän epävirallisee FCF-historiikkii.
FCF:n puolesta,
Iso-Jouni, Huge One, Pikku-Jouni, Tiny Little
18.6.2023: Ihan käsi näis atk-hommis, enkä osaa iisimpii linkkei noist duunaa, sorry, mut jotain on tehty oikeinki matkan varrel, alla yhen tyypin 👍 haastattelemii poikii Slovenia-maden jälkee:
Yksi vastaus artikkeliin “Mitä toi FCF tarkottaa?”
Huikee tarina. On kunnia tuntee osa Teitä!